Palomäen pihatossa asuu neljä tyytyväistä ja sopivan solakkaa tammaa. Hevoset ovat eri ikäisiä, joista vanhin täyttää tänä vuonna 16 ja nuorin syksyllä tullut uusi tulokas on vasta 3-vuotias. Hevoset ovat myös eri rotuisia: kaksi puoliveristä, yksi arabi ja yksi suomenhevonen. Kaikki rodut ja ikäryhmät pärjäävät pihatossa mainiosti niin kesät kuin talvet. Pihattomajoitusta harkitessa on kuitenkin hyvä pitää mielessä, jotta pihatto on mieluisa ja turvallinen vaihtoehto tallimajoitukseen, niin sen tulee olla tilava ja avoin. Lisäksi makuuhallin tulee olla hyvin rakennettu ja siinä tulisi olla ainakin kaksi uloskäyntiä, jotta välttyy kahinoilta. Mikä tahansa vanha lato ei siis välttämättä ole sopiva pihattoratkaisu.

Yksi yleisistä pihattoratkaisuista ruokinnan suhteen on, että hevosilla on vapaa heinä. Tämä voi kuitenkin johtaa painonhallinta ongelmiin ja monet hevoset lihoavat vapaalla heinäruokinnalla, vaikka heinä luokiteltaisiinkin ’harrastehevosille sopivaksi’ ja vähä sokeriseksi. Näin oli myös Palomäessä vielä vuosi sitten mutta ei enää. 

Kuinka tämä on sitten mahdollistettu? Viime kesästä saakka ja kuluneen talven yli osa pihattolaisten korsiruokinnasta on korvattu hyvälaatuisella kauranoljella. (voit lukea lisää olkiruokinnan aloituksesta ja liikalihavuudesta täältä)

Kuinka korsiruokinta on talven yli järjestetty? Hevosilla on ollut vapaata olkea tarjolla koko ajan. Näin vatsahaavalle altis puoliverinen on pysynyt tyytyväisenä, kun korsirehua on ollut aina saatavilla. Muillekin olki on maittanut ja hiekkaongelmat, jotka lumettoman talven vuoksi ovat olleet yleisiä ainakin Etelä-Suomessa, ovat pysyneet kurissa. 

Oljen lisäksi kuivaheinää (sokerit: 92 g/kg ka; muuntokelpoinen energia (ME): 9,3 MJ/kg ka) on jaettu kolme kertaa päivässä. Kuivaheinää hevoset saivat alkusyksyllä 5.5kg per päivä mutta sitä lisättiin jo loppusyksyllä 6kg per hevonen per päivä. Oljen kulutus puolestaan on vaihdellut noin 3 ja 5 kg välillä per hevonen per päivä, mutta keskimäärin kulutus on ollut noin 3.5 kg luokkaa. 

Kaikki hevoset ovat yksilöitä ja näin on hyvä muistaa, että toimiva ruokinta pitää räätälöidä sen mukaan. Laumassa ruokinnan on kuitenkin tapahduttava sen hevosen ehdoilla, kuka kuluttaa vähiten, muuten ei voi välttyä lihoamisriskiltä. Siksi heinämäärä pidettiin suhteellisen matalana ja yli 6kg/päivä/hevonen heinämääriä ei annettu, vaikka osalle laumaa se olisi sopinutkin.

Miksi näin? Yksittäistä hevosta voi aina syöttää enemmän erillään. Näin järjestimme toimivan talviruokinnan myös Palomäessä. Osa hevosista sai lisä heinää erillään ja kaikki saivat myös tarvittavat proteiini-, kivennäis- ja mineraalilisät. Näin saavutimme tasapainon ruokinnan suhteen ja ratkaisu on ollut toimiva kaikille.

Kaiken kaikkiaan Palomäen pihatossa on olkiruokinnasta vain positiivisia kokemuksia. Jos olet kiinnostunut kokeilemaan olkea osana korsiruokintaa, alla on muutamia tippejä, joista voi olla hyötyä.

• Oljen pitää olla hyvänlaatuista ja puhdasta. Siinä ei saa olla hometta.
• Kauranolki on hyvä olkivaihtoehto, joka sopii hevosille. Vehnänolki voi olla toinen vaihtoehto.
• Jos haluaa niin olkipaalin päälle voi laittaa yhden suhteellisen isosilmäisen verkon, joka ei ole liian tiukka. Hevoset selvästikin tykkäävät kaivella olkipaalia ja etsi olkipaalista parhaat kohdat ensin. Näin paaliin tulee pieniä koloja. Jos verkko olisi kovin pieni ja kireä, kaivelu ei onnistuisi.
• Jos on kosteaa ja märkää, olki imee itseensä kosteutta. Märkä olki ei ole niin maittavaa kuin kuiva olki. Märkä olki voi myös alkaa homehtumaan. Tarjolla olevan oljen määrä on siis hyvä pitää suhteellisen pienenä, jotta se säilyy maittavana ja hyvänä.
• Muista aloittaa olkiruokinta hitaasti, jotta hevosen suolistolla on aikaa tottua siihen.
• On erittäin tärkeää, että hevosella on aina tarjolla puhdasta vettä. Se vähentää suolentukkeutumisen riskiä.
• Jos hevosella on huonot hampaan, oljen pureskeleminen voi olla hankalaa. Jos et ole varma hevosesi hampaiden kunnosta, pyydä eläinlääkäriä tarkistamaan hampaiden kunto. Säännöllinen hammashuolto on tärkeä osa hevosen hyvinvointia.
• Kun aloitat oljen syöttämisen, ole kärsivällinen. Voi mennä hetki enne kuin hevosesi tottuu säännölliseen oljen syöntiin. Jos olki on hyvänlaatuista, on se yleensä myös maukasta.
• Oljen niin kuin heinänkin energia ja sokerimäärä on hyvä mitata, jotta ruokinnan voi suunnitella tarkasti ja pitää huolen, että hevonen saa tarpeeksi proteiiniä, mineraaleja ja vitamiineja. Yleisesti ottaen oljessa on hyvin vähän energiaa, sokeria, proteiinia ja muita ravinteita. Keskimäärin kauranoljessa on energiaa (ME) noin 6MJ/kg ka ja sokerit ovat 16g/kg ka luokkaa, joka on noin 10 kertaa vähemmän kuin kuiva heinässä (LUKE, 2015). Olki siis sopii mainiostani insuliiniresistanssille hevoselle. 

Lähteet:
Luonnonvarakeskus (LUKE), 2015. Rehutaulukot ja ruokintasuositukset. Märehtijät – Siat – Siipikarja – Hevoset ISBN: 978-952-326-054-2  Koko raportin voit ladata täältä 

Palomäen tallin pihatossa Nurmijärvellä asustaa kolme tyytyväistä tammaa, joilla yhdellä on vatsahaava historia, toiselle on diagnosoitu sekä metabolinen oireryhmä että insuliiniresistanssi, ja kolmannelle liika kilot vain kertyvät liian helposti. Nyt kuitenkin kesän ja laidunkauden lopulla kaikki ovat normaalipainoisia, vaikka vain metaboliseen oireryhmään sairastunut ei ollut kesällä vihreällä laitumella. Kuinka tämä on mahdollista? Osa hevosten korsiruokinnasta on korvattu oljella. Kesällä kaksi kolmesta laidunsi köyhähköllä laitumella (noin 10 tuntia per päivä), mutta yöksi tulivat pihattoon kolmannen seuraksi, jossa oli vapaan olki verkon alta. Kolmannelle annettiin päivällä vähäsokerista kuivaheinää lisäksi.

Kuinka hevoset pärjäävät sitten talvella pihatossa. Tämän tulemme näkemään tulevana talvena, mutta kaikki merkit viittaavan siihen, että hyvin. Talvella hevoset jatkavat vapaalla oljella verkon alta, jota ne syövät huomattavasti vähemmän kuin jos heinää olisi vapaasti tarjolla. Olki kuitenkin kelpaa, jos on nälkä ja näin vatsassa on aina kortta, jotenka vatsahaavoja ei tarvitse pelätä. Oljen lisäksi tarjolla on vähäsokerista analysoitua kuivaheinää rajoitetusti, koska pelkällä oljella hevoset eivät kuitenkaan pärjää.

Mitä täytyy sitten ottaa huomioon, jos haluaa kokeilla olki+heinä ruokintaa. Ensiksi täytyy selvittää kuinka paljon 500 kg painava hevonen tarvitsee energiaa, jotta paino pysyy aisoissa. Hevostietokeskuksen mukaan se on noin 70-100 MJ riippuen siitä onko hevonen kevyessä vai raskaassa käytössä. Seuraavaksi täytyy selvittää, kuinka paljon energiaa sitten on oljessa ja kuivaheinässä? Energian ja sokerien määrä vaihtelee heinässä paljon riippuen kasvuolosuhteista, siksi onkin aina hyvä tehdä heinäanalyysi, josta selviää niin tarkka energiamäärä, kuin sulava valkuainen heinäkiloa kohden. Kattavasta heinäanalyysistä saa tietoa myös heinän hivenainemääristä. Keskimäärin kuitenkin kuivaheinässä on yli 9MJ/kg ja säilöheinässä yli 10 MJ/kg energiaa. Palomäentallin kuivaheinässä energiaa mitattiin 9.3 MJ/kg tänä vuonna, joka osuu täysin keskiarvolukemiin. Se siis tarkoittaa, että 500 kg painavan hevosen energia määrä tulisi täyteen jo 7.5 kilosta heinää, jos hevonen on kevyellä käytöllä, tai 10.8 kilosta, jos hevonen on kovalla käytöllä. Tämä on siis yllättävän pieni heinämäärä. Ei siis ihme, että monet hevoset ovat ylipainoisia, varsinkin jos ovat vapaalla heinällä!

Entäs oljen laita, kuinka paljon siinä on energiaa? Palomäen oljessa mitattiin tänä vuonna energiaa 5.8 MJ/kg, joka on melkein puolet vähemmän kuin heinässä. Lisäksi olki ei ole niin maittavaa kuin heinä, ja näin hevoset syövät sitä vähemmän kerralla, vaikka se olisin vapaasti tarjolla. Kesän aikana oljen kulutus Palomäen tallin pihatossa vaihteli keskimäärin noin parista kilosta kolmeen ja puoleen kiloon per hevonen per päivä. Talvella toki oljen kulutus lisääntyy, koska hevoset eivät laidunna päivisin, mutta arvioiden mukaan se tulee olemaan noin 4-5 kg välillä. Energiaa neljässä kilossa olkea on noin 23 MJ. Sen lisäksi hevonen, joka on kevyellä käytöllä voi syödä noin viisi ja puolikiloa heinää, jotta paino ei rupea nousemaan.
Mitä tulee ottaa huomioon, jos haluaa kokeilla heinän korvaamista oljella? Olki ei ole ravintorikasta ja erityisesti sulavan valkuaisen määrä on alhaisempi kuin heinässä. Siksi on tärkeää huolehtia, että hevonen saa tarpeeksi valkuaista. Erityisesti tulisi kiinnittää huomiota välttämättömien aminohappojen kuten lysiinin ja metioniinin määrään, joita hevonen ei voi valmistaa itse muista aminohapoista vaan tarvitsee ne suoraan ravinnostaan. Lisäksi tulee huolehtia, että hevonen saa tarpeeksi hivenaineita ja vitamiineja. Jos heinäanalyysit ovat määritetty ja lisärehut tiedossa, hevostietokeskusen Hopti ruokintaohjelmalla ja laskurilla on helppo selvittää, onko hevosen energia ja valkuaisen tarve katettu.

Jatkoa Palomäen tallin pihattolaisten olkiruokinta kokeilulle seuraa talven aikana. Seuraa siis blogiani. Pihatossa on myös tällä hetkellä yksi paikka vapaana sosiaaliselle tammalle ja omistajalle, jotka uskaltavat ottaa olki haasteen vastaan. Pihattopaikasta voi kysyä suoraan Heli Mikkolalta 040-7336842 ja lisätietoja Palomäentallin pihatosta löytyy http://palomaentalli.fi/

Lähteitä
https://hevostietokeskus.fi/index.php
https://www.hevosinfo.fi/rehuanalyysi-heinasto-osa-2/
Feige, K., Fürst, A., & Wehrli Eser, M. (2002). Influences of environment, feeding and use on equine health with emphasis on respiratory and gastrointestinal diseases. [Auswirkungen von haltung, fütterung und nutzung auf die pferdegesundheit unter besonderer berücksichtigung respiratorischer und gastrointestinaler krankheiten] Schweizer Archiv Fur Tierheilkunde, 144(7), 348-355. 
Merima H. (2018) Ainakin joka kolmas hevonen on ylipainoinen Heportteri vol 2.
​

”Jos en puhu kieltäsi, kuinka voin kommunikoida kanssasi?” Salissa on hiljaista kun katsojat keskittyvät teorialuentoon. Keskittyneistä ilmeistä huolimatta huoneessa vallitsee leppoisa tunnelma, kun Bentin ainutlaatuinen filosofointi hevosista, ratsastuksesta ja ratsastuskulttuurihistoriasta tempaa kuuntelijat mukaansa. Bent on omistanut elämänsä vanhojen ratsastusmestareiden, kuten Xenophonin, de La Guérinièrin ja Steinbrechtin opiskeluun, sekä ratsastuskulttuurihistorian ylläpitämiseen Euroopassa. Elämänsä aikana hän on kiertänyt Eurooppaa ja ollut niin Andalusialaisessa Ratsastuskoulussa (Escuela Andalusa del Arte Equestre) Jerezissä Espanjassa kuin Nuno Oliveiran oppilaana Portugalissa ja Egon von Neindorffin luona Saksassa.
 
Bent jatkaa luentoaan…Hevosen kouluttaminen ja ratsastaminen vaativat yhteisen kielen kehittämistä, jotta ratsastaja ja hevonen voivat ymmärtää toisiaan. Jotta ratsastuksesta tulee taidetta on kommunikointi hevosen ja ratsastajan välillä oltava hienovaraista pienien signaalien käyttämistä. Minimalismi on mestareiden etuoikeus. Tavoitteena on harmonia, jolloin hevosen ja ratsastajan eleet sulavat toisiinsa ja liikkeistä voi tulla tanssia.
 
Akateemisessa ratsastustaiteessa kommunikaation kehittäminen aloitetaan maastakäsin työskentelemällä. Hienovaraisia apuja ja signaaleja opetetaan hevoselle systemaattisessa järjestyksessä kuin aakkosia lapselle. Näin hevonen oppii esimerkiksi liikuttamaan lapaa tai aktivoimaan sisä- tai ulkotakajalkaa. Myöhemmin apuja voidaan yhdistää eri harjoituksissa. Kaikkien harjoitusten, kuten avo- ja sulkutaivutuksen, on kuitenkin tarkoitus opettaa hevoselle, kuinka ratsastajaa tulee kantaa paremmin. Näin maastakäsin työskentely valmistelee hevosta ratsuksi edistäen sen tasapainoa, suoruutta ja lihaskuntoa. Myöhemmin ratsastettaessa opitut aakkoset voidaan siirtää suoraan selkään ja kommunikaatio hevosen kanssa on jo alusta selkeämpää.
 
Tärkeä  osa kommunikaatiosta on myös ihmisen taito lukea hevosta ja ansaita sen luottamus. Vain rento keho ja avoin mieli mahdollistavat yhteistyön. Bent rohkaiseekin yleisöä miettimään ”kuka minä olen sinun silmissäsi” (”who am I in your eyes?”), kun seuraavalla kerralla kohtaat hevosesi. 
 
Jos olet kiinnostunut kuulemaan lisää Akateemisesta ratsastustaiteesta Bent Branderup on Suomessa  lokakuun lopussa. Lisätietoja tapahtumasta löydät sivulta http://www.akateeminenratsastustaide.fi/. Lisäksi Bent Branderupin lisensioituneet kouluttajat Celina Harich ja Ylvie Fros vierailevat Inkoossa loka- ja marraskuussa. Tervetuloa mukaan tapahtumiin!

“Spend time well” tai suoraan käännettynä “vietä aikaa hyvin”. Modernissa maailmassa hevosen rooli ihmisten elämässä on muuttunut. Hevosta ei käytetä apuna peltotöissä, kulkuvälineenä tai sodan käynnissä. Nykypäivänä ihmisillä on hevosia, koska me pidämme hevosista ja haluamme viettää aikaa niiden kanssa. Jos näin on, niin miksi useammin kuin kerran kisakentillä ja ratsastusareenalla näkee tyytymättömiä ihmisiä, joilla on suut mutrussa. Puhumattakaan hevosten suista. Eikö hevosharrastus olekaan hauskaa?

Akateemisessa ratsastustaiteessa, yhteinen oppimatka hevosen kanssa on ilo. Tai joskus herää jopa kysymys, että kenen oppimatka on kyseessä kun suurin osa hevostelijoista ovat harrastajia eivätkä ammattilaisia? Opettaako siis hevonen ratsastajaa vai ratsastaja hevosta?

Bentin mukaan hevosen kouluttaminen vaatii kahta tärkeää ominaisuutta opettajalta, jotka ovat sympatiaa ja arvostusta. Vain olemalla rehellisesti sympaattinen ja ymmärtäväinen, hevonen, tai oppilas, on kouluttajan opeille avoin. Opettajan täytyy kohdata oppilas, eikä oppilaan opettajaa. Toisella ominaisuudella arvostuksella Bent ei tarkoita ankaraa kuria. Jos hevonen pelkää opettajaansa se ei voi oppia, ei ainakaan syvällisesti niin, että muistaisi oikeat opit ajan kanssa. Kuvittele itsesi tilanteessa, jossa joku alkaa huutamaan sinulle vieraalla kielellä. Ymmärtäisitkö sitä paremmin, jos huutamisesta tulisi kovempaa ja kovempaa? Tai jos huutamiseen lisättäisiin huitomista ja jopa lyömistä?

Arvostamalla opettajaansa, hevonen antaa opettajalleen huomion. Ilman huomiota opettaja ei voi opettaa. Huomion saaminen ja pitäminen ovat kuitenkin opettajan tehtäviä, ei oppilaan. Arvostamalla opettajaansa hevonen oppii myös elämään ihmismaailmassa. Mitkä asiat ovat sallittuja ja mitkä eivät. Monet asiat, jotka ovat luonnollisia ihmiselle, eivät ole luonnollisia hevoselle. Siksi onkin tärkeää aina aloittaa ihan perusteista. Jotta hevonen hyväksyy ihmismaailman, sen täytyy oppia seisomaan, käyttämään riimua, nostelemaan kaviota niiden puhistukseen ja kengitykseen, taluttamiseen ja rauhalliseen yhdessä olemiseen. Ilman näitä perusteita, jotka Bent opettaa nuorille hevosille ”lastentarhassa” ei ole mitään järkeä ruveta treenaamaan hienoja temppuja. Kun hevonen on kypsä, oikea koulu voi alkaa, jossa ratsatuskenttä toimii luokkahuoneena. Luokassa keskitytään yhteen uuteen asiaan yhdellä oppitunnilla. Kun hevonen oppii uuden asian seuraava asia voidaan lisätä. Jos hevonen sitten kuitenkin unohtaa aiemman opin, uusi tehtävä lisättiin liian nopeasti. Ja jos yrittää opettaa kymmen asiaa yhdellä oppitunnilla, mitään ei tule ymmärretyksi.

Oppi on ikää, tai niikuin Bent sanoo ”kokemus on jotain mitä sinulla on kun se on liian myöhäistä”. Virheistä ei kuitenkaan kannata masentua vaan oppia. Se on kasvamista. Ajan kanssa yksittäiset sanat ja kokemukset muokkautuvat tiedoksi ja tuntemukseksi. Nauti jännittävästä ja ainutlaatuisesta matkasta hevosesi kanssa. Koska se on yhteinen matka, joka merkitsee eikä maaliin pääsy, jolloin matka on jo ohi.

Alla vielä video Bentistä nuoren hevosen, Doradon, kanssa.

Temporomandibular joint (TMJ) syndrome on englanninkielinen termi, jolla tarkoitetaan puruelinten tai leukojen toimintahäiriöitä. Hevosilla TMJ termiä käytetään erityisesti kuvaamaan leukanivelten oireita. Yleisesti ottaen moderni eläinlääketiede ei ymmärrä hevosten TMJ oireita tai toimintahäiriöitä syvällisesti. Tutkimukset, joita on kuitenkin tehty, viittaavat tämän nivelen tärkeyteen hevosen hyvinvoinnissa. Koska hevonen on luoto laiduntamaan ja näin pureskelemaan suuren osan päivästä, terve leukanivel on hevoselle välttämätön. Myös jos hevosella käytetään kuolainta on terve leukakuu ja siihen liittyvä nivel välttämättömiä. Kuolainta käytettäessä paine kun kohdistuu aina leukaluuhun. Tyypillisiä oireita, jotka saattavat viitata TMJ nivelen toimintahäiriöön ovat esimerkiksi pään heilutus (niin sanottu headshaking), kuolain- ja purentaongelmat, paikallinen turvotus, vähentynyt leukaluun liikkuvuus, muutokset siinä kuinka hevonen kantaa päätään (esim. ratsastaessa hevonen liikkuu kuolaimen yläpuolella), purentaongelmat (hevosella on vaikea pureskella rehuja) ja paikallinen kipu. Viimeaikainen tutkimus, joka on julkaistu tieteellisessä lehdessä Equine Veterinary Education myös viittaa siihen, että hevosten TMJ ongelmat voivat johtaa jopa epäpuhtaaseen liikkeeseen ja huonontuneeseen suorituskykyyn. Myofaskiaalinen pehmyskudos mobilisointi voi auttaa lieventämään TMJ oireita ja siihen liittyvää kipua. Lisäksi mobilisointi edistää leukakuun normaalin liikeradan palautumista. Jos epäilet että hevosellasi on TMJ ongelmia, oireista kannattaa myös aina keskustella eläinlääkärin kanssa.

Lähteet:
Jørgensen E.,  Christophersen M.T., Kristoffersen M., Puchalski S., Verwilghen D 2015. Does temporomandibular joint pathology affect performance in an equine athlete? Equine Veterinary Education 3, 126–130

Myofaskiaalinen pehmytkudos (sidekudoskalvo) ympäröi kaikkia kehon lihaksia, niveliä, sisäelimiä, hermoja ja soluja. Se on kuin kolmiulotteinen verkko, kietoen koko kehon itseensä ja yhdistäen sen eri osa-alueet. Trauman seuraksena myofaskiaalinen kudos voi vaurioitua vaikuttaen negatiivisesti ihmisen tai eläimen liikerataan ja aineen vaihduntaan. Kolmiulottuvaisuutensa vuoksi myofaskiaaliset kudosoireet ja siihen liittyvä kipu voivat esiintyä kaukana alkuperäisestä trauma-alueesta. Sen takia onkin tärkeää, että potilasta, oli se sitten ihminen vai eläin, kartoitetaan ja hoidetaan kokonaisvaltaisesti. Manuaalista terapia menetelmää käyttäen (Myofascial Release) vaurioituneen myofaskiaalisen pehmyskudoksen toimivuus voidaan ennallistaa ja palauttaa. Hoidon seurauksena faskiakudoksen kollageeni säikeet alkavat linjautua optimaalisestia ja kudoksen läpäisevyys muuttuu. Samalla aineenvaidunta normalisoituu, kudokset nesteytyvät ja lihasten- ja nivelten liikkuvuus palautuu.

Lisää tietoa myofaskiaalisesta pehmytkudoksesta ja Myofascial Release hoitotekniikasta löytyy nettisivulta
https://www.myofascialrelease.com/about/definition.aspx (vain englanniksi):