”Jos en puhu kieltäsi, kuinka voin kommunikoida kanssasi?” Salissa on hiljaista kun katsojat keskittyvät teorialuentoon. Keskittyneistä ilmeistä huolimatta huoneessa vallitsee leppoisa tunnelma, kun Bentin ainutlaatuinen filosofointi hevosista, ratsastuksesta ja ratsastuskulttuurihistoriasta tempaa kuuntelijat mukaansa. Bent on omistanut elämänsä vanhojen ratsastusmestareiden, kuten Xenophonin, de La Guérinièrin ja Steinbrechtin opiskeluun, sekä ratsastuskulttuurihistorian ylläpitämiseen Euroopassa. Elämänsä aikana hän on kiertänyt Eurooppaa ja ollut niin Andalusialaisessa Ratsastuskoulussa (Escuela Andalusa del Arte Equestre) Jerezissä Espanjassa kuin Nuno Oliveiran oppilaana Portugalissa ja Egon von Neindorffin luona Saksassa.
 
Bent jatkaa luentoaan…Hevosen kouluttaminen ja ratsastaminen vaativat yhteisen kielen kehittämistä, jotta ratsastaja ja hevonen voivat ymmärtää toisiaan. Jotta ratsastuksesta tulee taidetta on kommunikointi hevosen ja ratsastajan välillä oltava hienovaraista pienien signaalien käyttämistä. Minimalismi on mestareiden etuoikeus. Tavoitteena on harmonia, jolloin hevosen ja ratsastajan eleet sulavat toisiinsa ja liikkeistä voi tulla tanssia.
 
Akateemisessa ratsastustaiteessa kommunikaation kehittäminen aloitetaan maastakäsin työskentelemällä. Hienovaraisia apuja ja signaaleja opetetaan hevoselle systemaattisessa järjestyksessä kuin aakkosia lapselle. Näin hevonen oppii esimerkiksi liikuttamaan lapaa tai aktivoimaan sisä- tai ulkotakajalkaa. Myöhemmin apuja voidaan yhdistää eri harjoituksissa. Kaikkien harjoitusten, kuten avo- ja sulkutaivutuksen, on kuitenkin tarkoitus opettaa hevoselle, kuinka ratsastajaa tulee kantaa paremmin. Näin maastakäsin työskentely valmistelee hevosta ratsuksi edistäen sen tasapainoa, suoruutta ja lihaskuntoa. Myöhemmin ratsastettaessa opitut aakkoset voidaan siirtää suoraan selkään ja kommunikaatio hevosen kanssa on jo alusta selkeämpää.
 
Tärkeä  osa kommunikaatiosta on myös ihmisen taito lukea hevosta ja ansaita sen luottamus. Vain rento keho ja avoin mieli mahdollistavat yhteistyön. Bent rohkaiseekin yleisöä miettimään ”kuka minä olen sinun silmissäsi” (”who am I in your eyes?”), kun seuraavalla kerralla kohtaat hevosesi. 
 
Jos olet kiinnostunut kuulemaan lisää Akateemisesta ratsastustaiteesta Bent Branderup on Suomessa  lokakuun lopussa. Lisätietoja tapahtumasta löydät sivulta http://www.akateeminenratsastustaide.fi/. Lisäksi Bent Branderupin lisensioituneet kouluttajat Celina Harich ja Ylvie Fros vierailevat Inkoossa loka- ja marraskuussa. Tervetuloa mukaan tapahtumiin!

“Spend time well” tai suoraan käännettynä “vietä aikaa hyvin”. Modernissa maailmassa hevosen rooli ihmisten elämässä on muuttunut. Hevosta ei käytetä apuna peltotöissä, kulkuvälineenä tai sodan käynnissä. Nykypäivänä ihmisillä on hevosia, koska me pidämme hevosista ja haluamme viettää aikaa niiden kanssa. Jos näin on, niin miksi useammin kuin kerran kisakentillä ja ratsastusareenalla näkee tyytymättömiä ihmisiä, joilla on suut mutrussa. Puhumattakaan hevosten suista. Eikö hevosharrastus olekaan hauskaa?

Akateemisessa ratsastustaiteessa, yhteinen oppimatka hevosen kanssa on ilo. Tai joskus herää jopa kysymys, että kenen oppimatka on kyseessä kun suurin osa hevostelijoista ovat harrastajia eivätkä ammattilaisia? Opettaako siis hevonen ratsastajaa vai ratsastaja hevosta?

Bentin mukaan hevosen kouluttaminen vaatii kahta tärkeää ominaisuutta opettajalta, jotka ovat sympatiaa ja arvostusta. Vain olemalla rehellisesti sympaattinen ja ymmärtäväinen, hevonen, tai oppilas, on kouluttajan opeille avoin. Opettajan täytyy kohdata oppilas, eikä oppilaan opettajaa. Toisella ominaisuudella arvostuksella Bent ei tarkoita ankaraa kuria. Jos hevonen pelkää opettajaansa se ei voi oppia, ei ainakaan syvällisesti niin, että muistaisi oikeat opit ajan kanssa. Kuvittele itsesi tilanteessa, jossa joku alkaa huutamaan sinulle vieraalla kielellä. Ymmärtäisitkö sitä paremmin, jos huutamisesta tulisi kovempaa ja kovempaa? Tai jos huutamiseen lisättäisiin huitomista ja jopa lyömistä?

Arvostamalla opettajaansa, hevonen antaa opettajalleen huomion. Ilman huomiota opettaja ei voi opettaa. Huomion saaminen ja pitäminen ovat kuitenkin opettajan tehtäviä, ei oppilaan. Arvostamalla opettajaansa hevonen oppii myös elämään ihmismaailmassa. Mitkä asiat ovat sallittuja ja mitkä eivät. Monet asiat, jotka ovat luonnollisia ihmiselle, eivät ole luonnollisia hevoselle. Siksi onkin tärkeää aina aloittaa ihan perusteista. Jotta hevonen hyväksyy ihmismaailman, sen täytyy oppia seisomaan, käyttämään riimua, nostelemaan kaviota niiden puhistukseen ja kengitykseen, taluttamiseen ja rauhalliseen yhdessä olemiseen. Ilman näitä perusteita, jotka Bent opettaa nuorille hevosille ”lastentarhassa” ei ole mitään järkeä ruveta treenaamaan hienoja temppuja. Kun hevonen on kypsä, oikea koulu voi alkaa, jossa ratsatuskenttä toimii luokkahuoneena. Luokassa keskitytään yhteen uuteen asiaan yhdellä oppitunnilla. Kun hevonen oppii uuden asian seuraava asia voidaan lisätä. Jos hevonen sitten kuitenkin unohtaa aiemman opin, uusi tehtävä lisättiin liian nopeasti. Ja jos yrittää opettaa kymmen asiaa yhdellä oppitunnilla, mitään ei tule ymmärretyksi.

Oppi on ikää, tai niikuin Bent sanoo ”kokemus on jotain mitä sinulla on kun se on liian myöhäistä”. Virheistä ei kuitenkaan kannata masentua vaan oppia. Se on kasvamista. Ajan kanssa yksittäiset sanat ja kokemukset muokkautuvat tiedoksi ja tuntemukseksi. Nauti jännittävästä ja ainutlaatuisesta matkasta hevosesi kanssa. Koska se on yhteinen matka, joka merkitsee eikä maaliin pääsy, jolloin matka on jo ohi.

Alla vielä video Bentistä nuoren hevosen, Doradon, kanssa.